Jos minulle olisi joku rautalangasta vääntänyt kolme vuotta sitten sen mitä tulee olemaan arki herra Alzheimerin kanssa, niin mitä sitten, olisin varmasti tehnyt saman valinnan! Enhän voi olla niin heikko ja huono ihminen etenkö hoitaisi miestäni, hänen sairastuttuaan. En ole empaattinen ihminen vaan räiskyvä ja huutava pirttihirmu, nyt vaan on opeteltava hillitsemään itseäni. Näitä rivejä kirjoitan hyvin väsyneenä, ainoa lohtu on ihana omalääkäri Kaisa joka uskalsi sanoa tiukasti minulle loman tarpeesta. Samoin hän nauroi päin naamaa kun sanoin, että minua hävettää valittaa koska meillä on asiat loppuviimein ihan hyvin. "Onko asiat mielestäsi hyvin kun joudut elämään vailla omaa elämää? Olet niin lähellä loppuunpalamista, että minua pelottaa koska sinä katkeat. Silloin me ollaan todella pulassa! Nyt otat yhteyttä sosiaalihoitajaan ja ilmoita että olet loman tarpeessa! Et kuitenkaan tänä aikana ole pitänyt sinulle kuuluvia lomia." Näitä Kaisa lääkärin sanoja olen tässä makustellut, jos minä juhannnuksen jälkeen sitten,,,